Kesä on tullut ja samoin punkit. Mandysta löytyi jo ensimmäinen. Ne on kyllä aina saatu helposti pois, joten ei siinä sen kummempaa hätää.

Me käytiin porukalla kotikonnuilla eii Belunan kennelissä pääsiäisenä. Siitä sattu nyt kuvat olemaan sittenkin toiselle koneelle ladattuna, joten jätän ne nyt väliin. Siellä on aina yhtä ihana käydä! Kiitos vielä Arja ja Harry sekä karvaiset kaverit vieraanvaraisuudesta.

Mandylle meinasi taas tulla hotspot, mutta se saatiin kuriin, kun huomattiin ajoissa. Olen nyt alkanut syöttää molemmille koirille kylmäpuristettua hamppuöljyä yleisen hyvinvoinnin takia. Ajattelen jotenkin niin, että jos koiralla (tai ihmisellä) on kaikki tarvittavat ravintoaineet kehossaan ei mikään vaiva pääse iskemään. Mandy tosin on hyvin herkkä myös henkisille rasitteille eli parasta olisi, jos olisimme aina koko lauman voimin kotona, söisimme samaan aikaan ja lenkkeilisimme samaan aikaan. Se nyt vain ei ikävä kyllä ole mahdollista, joten pyrimme siis rauhoittamaan kaiken muun mahdollisen. Ja hamppuöljy on muuten HYVÄÄ!

Lehmät on päässeet taas ruohon makuun

Plumps

Järvivesi on aina yhtä hyvää 

Kilpasilla

Kengurut liikkeellä

Lyylillä on hauska tapa vaania Mandya ihan kuin leijona

Kissapeto hyökkää

Ja lopulta näköjään hyökkääjä väistää :D

Lyyli on ihan riekaintunu ilmeestä päätellen :D

Tuo naapurin pelto on ihan paras leikkipaikka, kun on tilaa juosta vaikka miten paljon

Lyyli edellä Mandy perässä

Ja ei riitä Lyylin vauhti Mandylle. Mandy on ollut aina ihan mielettömän kova juoksija.

On ollut mahtavia päiviä. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja ilman on kuin linnunmaito. Joutsenet lentelevät jo kovasti järven yllä, peipposet ja mustarastaat ovat jo saapuneet. Kevät on aika aikaisessa. Pihalta alkaa lumi sulaa ja esiin paljastuu iki-ihana kuralammikko, kun ei se nurmi kerinnyt viime kesänä oikein edes alulle. No, täytyy perehtyä siihen tänä kesänä vähän paremmin. Punainen tuvan lattia on taas täynnä pieniä söpöjä tassun jälkiä :) Ja räsymatot on näiden kurakelien ajaksi vaihdettu tuollaisiksi helposti siivottaviksi eteisen matoiksi. 

Tänään avattiin terassikausi tuossa varaston portailla, johon paistaa ehkä lämpimimmin koko pihassa päiväsaikaan. Siinä istuttiin koko perhe kuplivat kädessä...tai no, tytöt jäi ilman kuplivaa ja painivat sitten tyytyväisinä vähäisissä hangissa mitä vielä on jäljellä. 

Mandy XL Koiranen...se on kai tämän perheen naisten kohtalo :D

Lyyli alkaa saada punaista väriä turkkiinsa

Oon päivittänyt tätä blogia niin harvakseltaan, että on jäänyt moni asia raportoimatta. Nytpä siis kirjaan Lyyli Lyllerön aka Tasmanian tuholaisen metkuista. Lyyli on osoittautunut varsin aktiiviseksi kaveriksi. Me ei mitenkään hirvittävän paljon olla koulutettu neitokaista, mutta sellaisia perusjuttuja kuitenkin. Kun olemme töissä koirat ovat keskenään kotona yleensä noin 6 tuntia. Suurin osa ajasta menee varmaankin nukkumiseen, mutta Lyyli onkin ahkera pikku koira ja ehtii tehdä muutakin kuin nukkua. Täällä on tähän mennessä tuhottu noin tsiljoona villasukkaa, muutamat lapaset, minun uusista kengistä pala resoria, minun lompakko (onneksi kortit oli säästetty, eikä käteistä ollut yhtään), höyrypesuri ja suihkukaapin ovi on saatu kaksi kertaa sijoiltaan. Tässä oli vain ne mitä nyt sattui tulemaan mieleen...paljon on ehtinyt tapahtua :D No, kun erään työpäivän aikana oli pureskeltu skype-kuulokkeet, kaadettu suihkukaapin ovi ja jyrsitty pari hammasharjaa, päätin soittaa kasvattajalta neuvoja. Sieltähän perinteiseen tapaan tuli hieno ehdotus (Belunan kennel on ihan loistopaikka ja kasvattaja-Arja paras kasvattaja, jonka osaan kuvitella). Lyyli on aarteenmetsästäjä ja on tylsää jyrsiä tarjolle jätettyjä kongeja ja luita. Lyyli mieluummin etsii itse eli kaipaa haastetta. Niinpä me rupesimme piilottamaan pieniä pahvilaatikoita ja maitotölkkejä ja kongeja ympäri tupaa Lyyliä varten. Ja kuinka ollakaan tuhot ovat lähes nollautuneet. Hieno homma :) Tosin eilen tulimme kaupasta ja minä laitoin illan konserttia varten ostamani sukkahousut puulaatikon päälle pienessä pahvilaatikossaan. Ja eipä aikaakaan, kun Lyyli jyrsi niitä sohvalla. Oli siinä pienellä koiralla ihmettelemistä, että miksi siitä laatikosta ei löytynytkään nakkia tai juustoa. No, onneks iltapuvun hame on pitkä, niin eipä se sieltä pahemmin näy onko rouvalla sukkahousuja vai ei. 

Tasmanian tuholainen pomppufiiliksissä

Perinteistä peltopainia jokapäiväisellä lenkillä

Jos puret ni lyön!!

Kyllä se on vanhempi leidi vielä vankasti niskan päällä kuitenkin

Hienosti poseerasivat vierekkäin, kun aloin ottamaan kuvaa...miten tämä haukotus tähän ilmaantui

Minä en ainakaan enää jaksa seistä ja minä en ainakaan enää jaksa olla paikallaan. Mitäs hitailit sen kuvan kanssa :D

 Synttäreitä juhlittiin tänä vuonna päivän myöhässä, koska Samin oli oltava eilen metsätöissä. Hyvin sujuu juhliminen tänäänkin, aurinko paistaa ja kevät tekee tuloaan vauhdilla. Jäälle ei enää uskalla mennä.

Tänään on syöty kakkua (hirvenlihaa, maksalaatikkoa, kermaviiliä ja nakkeja), leikattu tassukarvoja ja harjattu, ulkoiltu yhdessä ja syöty jäätelöä (lunta) kädestä. Hieno prinsessapäivä meidän prinsessalla. 

Mandy on neljässä vuodessa kouluttanut meidät hyvin. Ensin Mandy opetti meille vapaa-ajan merkityksen ja vähensimme työntekoa merkittävästi. SItten Mandy opetti meille luonnon merkityksen ja me rakensimme talon metsän keskelle omaan rauhaan. Sitten Mandy ilmoitti haluavansa kaverin ja niin meille muutti Lyyli. Kerrassaan oivallisia elämänmuutoksia. Kiitokset siitä Mandylle!! Ja Belunan kenneliin MAAILMAN SUURIN kiitos tästä hienosti syntymäpäiväsankarista. Kertakaikkisen UPEA perheenjäsen!!

Tiukka talonvahti

Ylimmäinen kakunkantaja hommissa. Lyyli sai kaverikakun, mutta ilman kynttilöitä.

Ensimmäinen kynttilä tuhottu

Ei tässä kuulkaa nokka tuhise. Synttärikakku on muuten varmaan ainoa ruoka, jota Mandy ei ole koskaan dissannut :D

Sitten ulkoilemaan Mandyn meille valitsemiin maisemiin

Mukana on tietenkin meidän perheen höpönassu, Lyyli Alexandra Leopatra

"Ai mää vai?"

Mandy metsän siimeksessä

Pellon reunasta ovat jo lumet sulaneet

"Leikitäänkö?"

Keppihippaa

Keppihippa on Mandyn ja Lyylin suosikkileikki painin ohella

Lyyli kevätauringossa

4-vuotias synttärisankari kevätauringossa

Prinsessalle tarjoillaan jäätelöä

Painiottelu

Jos ei tuntis tapauksia, vois tämä näyttää aika hurjalta :D

Hienot on sankarin hampaatkin

Keskinäinen hammasvertailu menossa

Kaverukset. Mandylla on niin äidillisen huolehtivainen ilme.

Tällaiset synttäritunnelmat tänään :)

Ihan vaan täysin puolueettomasti voin todeta, että meillä on maailman parhaat koirat. Lypä Lyllerö oli esimerkiks tänään pitänyt mun lompakosta hyvää huolta, kun olin naapurissa kyläilemässä. Tyttö oli tosi hienosti kostuttanut verotusta varten säästämäni kuitit, makustellut valokuvia ja tehnyt niin oikein söpöjä ja koristeellisia reikiä. Mandy sen sijaan on melkein oppinut puhumaan, Mandy juttelee oikein vienolla ja viehkolla äänellä keittiössä säännöllisin väliajoin. Ja sitten ihan vakavasti nämä kaksi suloista ovat aina yhtä iloisia ja herttaisia, vähään tyytyväisiä ja aina valmiina mukaan. Tottelevaisia ja kilttejä kertakaikkiaan :)

Sihteeri sairaan, tytöt hoitajina

Isäntä sairaana, Lyyli lukuseurana

Hei tyypit, nyt olis retkiaika!! Täälä huutaa Mandy!!

Lyyli retkipysäkillä ihmettelemässä

Lyylin kasvattajaposeeraus

Mandy porttivahtina

Lyyli piilottamassa luuta, joka pullottaa huulessa

Kaunokainen (Mandy) aurinkoisella järven jäällä

Rauha jäällä on mennyttä, kun Lyyli kirmaa paikalle

Mää syön sut!!

AUUUUUUU!!!!

Painin huumaa

Köllöttelijää naurattaa

Mää syön sut!!

Täältä tullaan!!

Tää on kivaa!!!

Hei, mä käännyn jo kotiinpäin.

Lyylin nukkunäyte

Lyyli the sohvanvaltaaja

Mandy the sohvanvaltaaja