Mandy sai tänään ensimmäisen oikean luunsa. Se on sellainen sianpotkan palanen. Hyvin on maistunut. Päivällä neiti kantoi sen sit mukanaan pihalle ja me naureskeltiin Samin kanssa, kun nähtiin Mandyn piilottavan luuta multakasaan. Olipa vähän ennenaikaista nauraa...Mandy tajusi meidän löytäneen kätkönsä ja sehän piti tietenkin nyt illalla piilottaa paremmin. Niinpä meidän neiti meni ensi daalioiden keskelle kukkapenkkiin kaivamaan kuoppaa ja piilotti luun sinne. No, harmiksi Sami keskeytti puuhat ja komensi neidin pois kukkapenkistä. Mandy tuli pois, mutta tilanne jäi vaivaamaan, koska selvästi Samilla oli taas käsitys missä luu on. Niinpä Mandy meni muina miehinä hetken päästä kaivamaan kuoppaa alppiruusupenkkiin. Sami yllätti neidin jälleen ja niinpä luu käytiin kaivamassa Hannan toimesta daalia-penkistä ylös ja tuotiin sisälle. Jospa nyt ei enää tarvis niitä kukkapenkkejä kaivella... Parhaillaan Mandy jyystää luuta tuossa eteisen lattialla. Nyt taitaa vielä hieman olla Mandyn mielestä vaarana, että luu yön aikana häviää. On siis parempi syödä se nyt loppuun. Mun ja Samin mielestä multainen ydinluu on tietenkin aivan älyttömän houkutteleva :D

1719235.jpg

Mandy on myös saanut vahtikoirapiirteitä kasvaessaan. Neiti istuu päivisin mielellään ulkona tarkkailemassa tilannetta. Jos joku lähestyy meidän tonti rajoja, juoksee tyttö sisään mun tai Samin luokse ja kertoo vain katsellaan, että nyt täytyy tulla tarkastamaan tilanne pihalle. Kun Mandyn kanssa menee pihalle ja kertoo tyynesti, että tämä on naapuri ja kaikki kunnossa, niin Mandy jättää asian rauhaan. Tänään tyttö juoksi sisälle iloisena häntä heiluen ja arvasimme, että sieltä tuli joku kiva tuttu ja Hannan isähän se tuli käymään :) Hyvä vahti meillä :)

Meillä oli lauantaina juhlat ja 20 ihmistä kylässä. Mandy sukkuloi kaikkien keskellä todella rauhallisesti. Hieman varovaisesti Mandy kävi nuuhkimassa vieraita ja jätti melkein kaikki omiin oloihinsa. Lapsista Mandy kuitenkin piti erityisesti huolta koko päivän ja tarkkaili heidän puuhiaan. Missään vaiheessa Mandysta ei huomannut, että olisi hermostunut tms. vain hiukan hämmentynyt ehkä. Jännittävän päivän päätteeksi Mandy nukkui ensin neljän tunnin päikkärit ja sit vielä kunnon yöunet päälle. Rautahermoinen koira.