Hämmennys oli molemminpuolista aluksi. Meistä tuntui oudolta, kun oli yhtäkkiä koira talossa ja Mandysta varsinkin tuntui oudolta olla uusien ihmisten ja hajujen keskellä. mandy on tutustunut vähitellen talon eri huoneisiin. Mukavimmat nukkupaikat ovat löytyneet olohuoneesta sohvan alta, keittiöstä ruokapöydän alta, kirjastohuoneesta tietokonetuolin alta sekä makuuhuoneesta sängyn vierestä/alta. Pihalla erityisessä suosiossa on ollut iso alppiruusu- ja atsaleapenkki, joka on korotettu hirsillä noin 30cm maasta. Siellä on hauskaa juoksennella alppiruusujen välissä niin, että lehdet kahisevat ja ottaa siihen päälle iloinen loikka penkistä takaisin nurmikolle. Muutkin kukkapenkit on jo koluttu ja paria kukkapurkkiakin on kanniskeltu Hannan apuna. Sami harrastaa noita sahailu- ja porauspuuhia pihalla ja se ei sitten olekaan niin kivaa, kun niistä pääsee kummallisia ääniä. Tyttö kipaisee aina häntä suorana kuistille, kun rupeaa hermo pettämään kovien äänten kanssa. Totuttelu auttaa kuitenkin ja kynnys juosta pois tuntuu kasvavan. Naapuritontilla ahertaviin työmiehiinkin on jo käyty hieromassa tuttavuutta.
Mandy tuntuu viihtyvän päivä päivältä paremmin uudessa kodissa ja me omistajat olemme ikionnellisia, kun paikalla on koira, joka tuo selvästi varsin hyvää meininkiä taloon.
Tähän päättyvät alkuhöpinät ja jatkossa lisäillään tänne blogiin päivän tai useamman tapahtumia. Aina ei ehdi joka päivä kirjoittamaan, kun neiti pitää kiireisenä ;)