Täällä on ollut tasaisen tappavaa tahtia taas töiden kanssa. Kiirettä pitää ja siksi on myös blogin päivitys hidastunut.

Muutama päivä sitten Mandy jäi aamulla tunniksi yksin, kun me lähdettiin Samin kanssa kokoukseen. Mandy vielä nukkui sohvalla, kun lähdettiin eli ei ollut kunnolla vielä yöuniltaan edes herännyt. Meidän ajatus meni jotensakin niin, että kokouksessa menee vain tunnin verran ja Mandylle voi antaa aamuruuan vasta sen jälkeen, kun ei viitsi suotta nyt herätellä nukkuvaa koiraa. Ja kyllähän se siitä kuitenkin herää, jos ruoka laitetaan kuppiin. Jälkikäteen ymmärsimme, että Mandyn ajatus meni varmaan jotensakin niin, että nyt ne lähti töihin koko päiväksi ja unohtivat siat antaa mulle ruokaa. Niinpä Samin palatessa kotiin tunnin päästä oli Mandy silponut pieniksi palasiksi pienen puisen rasian. No, se nyt ei muuten niin vakavaa, mutta kyseisessä rasiassa oli sisällä kolikoita ja hakaneuloja...nii-in HAKANEULOJA!!! Onneksi mandy ei yleensä syö muuta kuin ruokaa. Puut, muovit paperit yms. silputaan siististi pieniksi paloiksi, mutta ei koskaan syödä vaan syljeskellään palaset sinne tänne. Selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä.

Tänään kävimme taas tutussa paikassa kävelyllä ja ah mikä ihana ilma ja mikä ihana maisema!!

"Eiku älä istu siihen, kun nyt poseerataan seisten ja Hanna ottaa sit susta kuvan"

 

"Miksi tuo nami pitää aina olla noin kaukana? kuuluiskohan mun hypätä sinne?

Mandy vilistää johtajan perään lumi pöllyten

Lentävä leo taas vauhdissa (ihan kuin tuolla puskassa olis joku tonttu...eikös se joulu mennyt jo?)

Mandy ja maisema

Lumiukko ja maisema :)