Talossa on selvästi riiviö...tai ainakin ehtivä pentu, jolla on aina nälkä ja meleko palijo virtaa. Mandylla on otsassa...tai itse asiassa melkein silmien välissä (ihan vähän siitä ylöspäin) haava. On hoidettu sitä pasibactilla, kuten näille on ennenkin tehty. Ihmeteltiin vähän mistä se on taas ilmaantunut. Tänään Sami kuitenkin näki Lyylin riekkumassa Mandyn kimpussa siihen tyyliin, että nuoremman neitokaisen tekosia se kai sitten on. Onneksi Mandy on nyt pitänytkin Lyylin hiukan tiukemmassa kurissa. Ja täytyy sano, että kyllä on Lyyli sitkeä. Ensin uikutetaan kauheasti, kun Mandy laittaa kuriin ja viiden sekunnin päästä ollaan taas roikkumassa korvassa tai ihan missä vaan mistä kiinni saa. On tytöillä söpöjäkin hetkiä, kun tuossa eräänä aamuna söpösti nukkuivat terassilla samassa pedissä sylikkäin ja välillä ollaan niin suloista koiriapainia pihalla.

Köyhän talon porsaat jonossa

"Minen varmasti oo se riiviö, ihan söpö oon!!"

Ja tänään oli vaari hoitamassa koiria, kun me ihmiset olimme pitkän päivän töissä. Koirille oli valmiiksi laitettu omat kupit jääkaappiin odottamaan. Vaari antoi molemmille omansa. Lyyli naposteli tyytyväisenä omansa ja Mandy tyypilliseen tapaansa jätti syömättä (syömättömyyttä aiheuttaa mm. kotiväen puuttuminen paikalta). Unohdettiin sitten sanoa vaarille, että hyvä olisi nostaa kupit pois, jos kaikkea ei ole syöty... Ei se mitään, koska Lyylihän tietenkin söi kaiken, myös Mandyn ruuan. Eli Lyyli söi tänään omien ruokiensa lisäksi puolen viikon liha/sydän-annoksen. Jep jees. Justiin, kun saatiin painon nousu lihan vähentämisellä hidastumaan. Lyyli oli aiheesta selvästi eri mieltä :D

 

Pikkunen voi tötöillä mitä vaan ja miten vaan, kun isompi pitää näin hyvin vahtia

Mandyn ja Lyyli aamumaisema nykyisin, kun järvi höyryää kylmien öiden jäljiltä