Roosa on Mandyn ehdottomasti paras koirakaveri, jonka luona me ollaan nyt rakennuksen aikana käyty harmittavan harvoin. Toivottavasti tilanne pian korjaantuu. Roosakin ilahtui silminnähden tapaamisesta. Vierailut sujuvat aina suurin piirtein samalla kaavalla: ensin nujutaan, painitaan ja juostaan, sitten nujutaan ja painitaan makuulla, koska ei enää jakseta juosta. Välillä nukutaan (usein vierekkäin) ja sitten aloitetaan kierros alusta :D Kuvaaja makuutti epähuomiossa kameraa autossaan, eikä siis ottanut kuvia tällä kertaa. Laitan tähän kuitenkin vanhan kuvan :)

Kiitokset vielä Samin vanhemmille hyvästä huolenpidosta. Mahat on vieläkin pullollaan herkkuja :)