Mandyn ensitapaamisen jälkeen vierailut Arjan blogissa lisääntyivät kiihtyvällä vauhdilla ja iltaisin ei meinannut malttaa mennä nukkumaan, kun viimeiseen saakka odoteltiin kuulumisia Belunan kennelistä. Kennelissä oli kova vauhti päällä, kasvutahti pennuilla oli kilo/viikko ja Bellan imetystuokiot alkoivat olla jo hurjan näköistä katseltavaa. Näytti siltä, että suurentuvat pennut imevät Bellan niin, että jäljelle jää lopulta vain nahka. Kun pennut viimein pääsivät ulos ja tutustumaan Kennelin muihin isoihin koiriin, näytti meininki niin hulvattoman hauskalta, että Sami suunnitteli jo vakaasti liittyvänsä myös Belunan kennelin joukkoihin. Tarjolla oli hyviä kavereita, kuopan kaivuuta, säännöllistä ruokintaa ja unta silloin kun unettaa. Mitäpä muuta sitä elämäänsä kaipaisi?
Neljä viikkoa oli pitkä aika odottaa Mandya kotiin, mutta työkiireiden vuoksi se onneksi meni lopulta odotettua nopeammin. 18.5.2008 koitti SUURI päivä ja auto suuntasi kohti Lietoa. Perillä odotti tuleva perheenjäsen ja aimo annos koiratietoutta. Arjalle ja Bellalle tuli haikeat jäähyväiset, kun Mandy nostettiin autoon Samin jalkoihin ja matka kohti uutta kotia alkoi. Matka meni tosi hienosti. Mandy nukkui melkein koko 4,5 tuntia kestäneen matkan. Kerran pysähdyttiin pissatauolla ja välillä vähän leikittiin autossa.
Ensimmäinen ilta kotona meni vanhoja kavereita etsiskellessä ja varovaisesti paikkoihin tutustuessa. Laminaattilattia osoittautui hurjan liukkaaksi pienelle tulokkaalle ja niinpä Hanna pääsi matto-ostoksille heti seuraavana aamuna. Nyt lattiat on suurinpiirtein kokonaan vuorattu matoilla ja nyt on pikkuneidin hyvä tepastella :)