Eilinen päivä alkoi taas ihan oudosti. Meillä alkoi kauhia tohina heti aamulla, eikä kukaan tuntunu muistavan, että täällä asuu tällanen söpö karvainen otus, joka käy yleensä aamupäivällä pitkällä metsälenkillä. Mää jo mietin, että meen soittaan kohta naapurin ovikelloa, että voisko joku lähteä lenkittään mua, kun mun isäntäväki on menny sekasin. Ne kuulkaa rullas mun tassunjäljillä koristeltuja mattoja sängyn alle piiloon, imuroi jo ties monettako kertaa, luuttus keittiön pöytiä ja suihkutteli kaikkia epäilyttävänhajusia aineita vessanpyttyyn. Yleensäkin musta on ihan outoa tehdä jätöksensä sisälle, mutta vielä oudompaa on kaataa jotain aineita sinne perään ku menee ne viimesetki rippeet hyvistä tunnistushajuista ihan sekasten. No, ne taitaa puhua siivoamisesta ku ne tekee tuota ihme touhua.

Vähän ennen puolta päivää ne loeptti hösäämisen ja vihdoin Hanna ymmärsi lähtiä mun kans sinne metsään. Sami jäi kuulemma esittelemään asuntoa. Mää en kyllä ymmärrä miks ne mun kotia muille esittelee, ku se on kerran mun koti. Mitäs se niille muille kuuluu? Olin kumminki tyytyväinen ku pääsin metsään. Nuuskuteltiin oikein hyvin taas metsätontin joka nurkat ja minä kävin vähän häätämässä lintuja pois talipallojen kimpusta. Sami laitto mulle sinne talipalloja, mutta hölmöyksissään niin korkialle, etten minä sinne ylety ja nyt ne linnut on heittäytyny nin törkeiks, että ne sielä ihan mun nenän edessä syö niitä mun talipalloja.

Lenkiltä jatkettiin sit huoltoasemalle ja se Sami löysiki kans sinne ja sit alakoki pitkä automatka. Mää nukuin auton takana ja sit mä hummailin ja pyörin sielä takana ja taas mää nukuin ja sit mää huokailin ja humppasin taas ja taas mää nukuin. Ja sitte, ette arvaa mihin me tultiin!! Me mentiin kattoon Roosaa!!!! Mää villiinnyin sielä auton takana ihan kokonaan ku me päästiin pihaan ja Roosa pyöri auton ympärillä ja nuo ihimiset oli taas kerran nii hitahia eiväkkä saaneet ovia ajoisa auki. No aukeshan ne sit lopulta ja me alotettiin Roosan kans painit ja humpat. Me jumpattiin kuulkaa neljä tuntia tauotta. Voitta kuvitella, että nyt nukuttaa. Komensin Hannan kirjottamaanki tän jutun, ku en ny ite joua uniltani. Roosa on kyllä ihan ykköskaveri. Mää kutsuin sen kans kylään tänne ni eiköhän se vielä josain vaiheessa tuu käymään meilläki ni me voiaan taas jumpata yhesä.

Tosi kiva päivä, vaikka alkuun vaikuttikin vähän pahaenteiseltä :)

"Hei Mandy, mää oon täälä alla!!"

Koirapainia

Roosa tekee likistymisennätystä päästäkseen jätin kanssa juomaan

Samin jaloissa ja Mandy aloitti hammasnäyttelyn

Ja tässä Roosa tarkastelee lähempää poskihampaita (mitenkähän on muuten kaverusten korvat noin märät?)

Hammasnäyttely jatkuu

Roosan mielestä hammasnäyttely alkaa olla jo ihan riittävän selvä peli ja se vois jo riittää vähitellen

No, oeki vertaillaan sit kieliä

Ja Samin rapsutusparkissa viihdyttiin aina erätauoilla