Valeraskaus meni ohi isoimmat pehmolelut piilottamalla ja ihmeellinen oksentelu, jota aiemmin oli,  on poissa. Kaikki siis hyvin. Johdin ehkä harhaan kirjoittaessani, että soitan eläinlääkärille ja nyt useampi ilmeisesti ajatteli, että me myös menimme sinne heti. Täällä on yksi lääkäri ylitse muiden, joten sinne ei yleensä (ellei ole akuutti hätä) pääse kovin pian. Meillä on siis aika loppuviikosta niihin lonkkakuvauksiin ja ihan yleiseen vuositarkastukseen muutenkin. Vähän jännittää, koska tuosta eläinlääkäristä Mandylla on huonot kokemukset, eikä varmasti halua sisälle ja minä joudun menemään yksin Mandyn kanssa. No, ehkäpä se lääkäri tulee avuksi, jos en saa koiraa taloon sisälle :D Lääkäri on siis ehdottomasti erinomainen koirien kanssa, mutta siellä me käytiin Mandyn hot spotin kanssa reilu vuosi sitten ja karvat ajettiin äänekkäällä koneella ihan korvan vierestä ja luulen, että Mandy ei ole sitä unohtanut. Pentutestissähän Mandy todettiin joskus ääniaraksi ja se kyllä pitää vieläkin paikkansa. On kyllä hienosti tottunut kaikenlaisiin ääniin, kun on totutettu, mutta uudet äänet ja varsinkin kovat äänet ovat epämiellyttäviä.

Olemme siis nyt vihdoin aloittaneet rakentamisen ja elien illalla käytiin Mandyn kanssa tutustumassa tontin uusiin vieraisiin. Sininen laatikko sai isot haukut ja uhittelut jo kauempaa, mutta Samin kanssa käytiin kuitenkin rohkeasti haistelemassa meidän uudet salaojaputket, sadevesikaivot yms.

Kaivinkoneeseen tutustumassa. Enemmän taisi todellisuudessa kiinnostaa se kaikki mitä kaivinkone on maan sisästä kaivanut.

Pakko laittaa vielä Saran iloksi tänne kuva, kun meidän tontilla on nyt kaks mylyhäriä. ISO MYLYHÄRI ja pikku mylyhäri.